VALOKUVATORSTAI 67
08.11.2007 - 17:37 / Kategoriat: valokuvatorstai
Tämän kerran haasteena on annettu kaunis metsäkuva. Siitä pitäisi sitten tehdä omaa tulkintaa, oman mielen liikkeiden mukaan.
Minusta metsässä kulkeminen on oikein rentouttavaa. Tämän kuvan kanssa voi kuulla lintujen laulun, voi aistia sannan jalkojen alla ja auringon lämmön aina niissä paikoissa kun puun latvukset antavat sen pilkahdella lävitseen.
Kun katsoo ylös, kohtaa silmät kirkkaan sinitaivaan,
muutama pilvenhattara siellä seilaa,
valkoisia poutapilviä.
Katse kiinnittyy puun latvukseen, joka on juuri saanut oksilleen kypsyvät herkut,
muutama pilvenhattara siellä seilaa,
valkoisia poutapilviä.
Katse kiinnittyy puun latvukseen, joka on juuri saanut oksilleen kypsyvät herkut,
vielä näitä ei kuitenkaan kukaan syö.
Ehkäpä tilhet sitten myöhemmin syksyllä.
Ehkäpä tilhet sitten myöhemmin syksyllä.
Jos polulta astahtaa sivuun ja kävelee,
tuntee jalkojaan vasten pehmeän painalluksen,
joutuu aivan kahlaamaan.
Kun katsoo jalkoihinsa, ne ovatkin peittyneet rehevän vihreän saniaisen alle
tuntee jalkojaan vasten pehmeän painalluksen,
joutuu aivan kahlaamaan.
Kun katsoo jalkoihinsa, ne ovatkin peittyneet rehevän vihreän saniaisen alle
ihan kokonaan.
Näistäpä saisikin pehmeän patjan,
jossa voisin levähtää ja kuunnella vain luonnon ääniä.
Luojan puhetta ihmislapselle.
Näistäpä saisikin pehmeän patjan,
jossa voisin levähtää ja kuunnella vain luonnon ääniä.
Luojan puhetta ihmislapselle.
Toi toinen kuva on sit ihan tuttu juttu mulle, tommosien seassa mä oon menny monta kertaa, kun oon astahtanu polulta sivuun :)
Saniaisetkin ovat ihania. :)