Olen ollut niin ahkerasti mökillä, tosin melkein mitään tekemättä, mutta siis siellä kuitenkin. Niin, että tämän blogin päivityksetkin ovat miten sattuu.

Kaikille teille, jotka kävitte toivottelemassa juhannusta, lämpimät kiitokset :)

Siihen se lämpö sitten juhannuksen osalta menikin. Oli hieman enemmän kuin hieman sateista. Ulkona ei oikein viihtynyt. grillaujseen varatut pakolliset makkaratkin lämmitettiin saunan kiukaalla kivien päällä alumiinifoliossa ;)

Muutoin tietenkin oli kivaa. Pitkästä aikaa sain luetuksi oikein kirjan niin, että muistinkin mitä oli tapahtunut ennen kuin olin laskenut kirjan pois kädestäni edellisellä kerralla. se on paljon se. Nimittäin viime aikoina tämä entinen himolukija on ollut vain sellainen iltalamppulukija, joka ei muista yhtään mitään mitä on viimeksi lukenut. Nuo lukemiset kun ovat keskittyneet enemmän juuri tuohon nukahtamisen odotteluvaiheeseen. Mieleeni jo tuli kerran eräs kiva mummeli, jota olen saanut hoitaa. Hän luki samaa kirjaa joka päivä, vuodet ympäri. Hän ei muistanut lukemisestaan seuraavana päivänä mitään, joten kirja oli helppo aukaista mistä kohtaa vain ja jatkaa lukemista. se kirja oli muuten Runotyttö, joten ei niinkään huono valinta mummelilta. Sen minäkin sitten laitan yöpöydälleni kun en muista enää mitään, jos sitten edes muistan tätä päätöstäni;)

Koska oli kylmä ja sateinen juhannus, virittelin sitten kuistille vähän kesäistä näköä

Nämä ovat oikeasti jo siirtyneet ulkoilemaan ja ovatpa hieman eri astioissakin. Rassukoita en vain viitsinyt viedä sateeseen värjöttelemään ja olisivathan ne olleet silloin näkymättömissäkin. Tuossa ne muistuttivat auringosta. Tuo kuisti on muuten kiva paikka, oleilen siinä mielelläni. Sateisina päivinä on melkein ulkona, mutta ei kastu eikä hyttyset hyökkää kimppuun. Kovalla helteelläkin se on vähän suojaisempi kuin kuuma auringon porotus, eikä ainakaan pala. Syksylläkin siinä vielä tarkenee leikellä vaikka matonkuteita ja keskustella hiiri-veijarin kanssa, joka pujahtaa rapun kynnyksen alta tervehtimään:)

Tämä kuva on otettu viime viikonloppuna, eli viikkoa myöhemmin, huomasin ihan uuden kuvakulman mökistämme

Tuo edessä oleva puska on syreeni. Siinä on vielä kukkia. Sen yhdeltä reunalta oli kukat tai nuput paleltuneet. Osa kukkatertusta oli ruskistunut. Ensin luulin, että se on jo lopettelemassa kukintaansa, mutta paremmin tutkittuani asiaa totesin sen paleltuneen. Juhannuksena se kukki aurinkoiselta puolelta vähän ja nyt oli kukassa myös tämä varjoisempi puoli.

Juhannusruususta ei ole oikein havaintoa, vain juhannuksena pienet tiukat nuput, nyt aavistus ja lupaus valkoisista kukista.

Marjapensaille taitaa käydä hullusti, ei raakileita ainakaan kovin montaa näkynyt. On pakkanen osunut pahaan aikaan. Myöhässä tuolla näyttää kaikki muukin kasvillisuus olevan. Ainahan se on ollut niin, mutta nyt tuntuu, että vielä enemmän. Toivottavasti sitten syksykin vähän myöhästyisi, sasi ahnehtia kesää enemmän ;) En minä mikään ahne ole, vain perso kesän lämmölle ja auringolle.

Jotenkin se lämpö ja lempeä tuuli on kuin Isän syli ja käden kosketus. Tuntee tulleensa rakastetuksi. En osaa sanoa mistä tuo mielikuva on tullut, mutta se on ollut tosi pitkään. Jo silloin kun kiireisinä kävimme töidemme lomassa remontoimassa mökkiä, tuli aina työpaikallakin sellainen olo, että oli levännyt Isän sylissä, vaikka oikeasti oli ahertanut kuin pieni eläin voimiensa rajamailla. Ehkä se rauha minkä siellä mieleensä saa on sukua sielunrauhalle ja se tunne tulee sitten siitä.

Nyt on pakko lähteä asioille, hakemaan vahvuuksilla varustetut aurinkolasit. Raskein hemmotella itseäni sellaisilla viimeinkin, kun ne läpsykät, jotka laitetaan silmälasien päälle menivät rikki. Mieleni on tehnyt sellaisia jo viime kesänä, vaan kun olen itseni suhteen niin nuuka en niitä silloin hommannut. Nyt oli hyvä hetki ja Instrussa vielä ale :)

Lämpöisiä Isän syli-päiviä teille jokaiselle tt.

tulin vain kiireellä täällä käymään

ja

toivottamaan

ihan jokaiselle

oikein hyvää

keskikesän juhlaa!

tt.

Nyt tuli kamalan iso kääk ja kauhistus. Olettekos te muut vielä huomanneet, että vuodatus on päivittänyt uudet blogipohjat.

Kokeilkaas muutkin miltä ne teillä näyttävät.

Minä kokeilin sitä ruusuista, kuinkas ollakkaan;)

No minulla tuo pohja leviää kuin jokisen eväät pitkin näyttöä. Sivulaatikot ovat näkyvissä ja sitten punaista paljoon ja sitten näkyy kirjoitusosio vain puoliksi. Kaiken tämän lisäksi teksti on liian pientä luettavaksi.

Jos teen kuten tavallisesti tässä kohdassa, käytän control ja + nappulaa ja saan kirjoituksen suurenemaan itselleni sopivaksi, tässä ei kuitenkaan mene blogin sivulaatikot tai mitkään mihinkään hukkaan, mutta nyt tämä tietenkin leviää vain näkymään sen keskellä olevan punaisen.

Sitten kun yritin saada tuon pohjan järjellisesti näkymään, sellaisena kuin se kuuluisi näkyä, on teksti pienempää kuin kärpäsen kakat.

Vuodatuksen selityssivuilla vielä kerrotaan, että tähän kooditukseen tullaan siirtymään kokonaan.

Se sitten merkitsee sitä, että en näe lukea kenenkään blogia täältä vuodatuksesta. Enkä tietenkään sitten enää viitsi tänne itsekkään kirjoittaa. Ymmärtänette tilanteeni. Siitä tulee sitten muutto, jos haluan blogia pitää.

Kirjoitin tuonne Vuodatukseen jo palutetta tästä asiasta. Kirjoittakaa tekin ihmeessä jos nuo pohjat eivät näy kunnolla. Nyt on palautteen aika ja paikka. Tähän asti olen ollut kohtuu tyytyväinen Vuodatuksen toimintaa ja nyt kun viimeaikoina ei kuvienkaan laittaminen ole vienyt enää kohtuuttomasti aikaa, niin sitten tämä tämmöinen uudistus....

Nyt Nelmiä risoo ja pahasti!

Ihan ensin, kiitos kommenteistanne, niitä on mukava lukea

Vihdoin meilläkin oli eilinen vähän lämpöisempi päivä. Kesästä ei voi kyllä vieläkään puhua. Eilen auringossa oli sentään 15 astetta.

Jotenkin on nuo pihatyötkin vielä osittain kesken, kun ei siellä märässä maassa ja kylmässä tuulessa viitsi mitään tehdä. En ole nyt vielä tuota viimepostauksen kukkaakaan istuttanut isompaan astiaan ja vienyt tuonne ulos palelemaan. On se tuossakin ihan nätisti kukkinut. Aikamoinen juoppo se kyllä on. Olenkin harkinnut sille sellaista jatkuvakastelupurkkia. Tuon jos jättää mökillä käynnin ajaksi oman onnensa nojaan, on se varmasti entinen. Täytyyköhän sitä mennä mökille kukka kainalossa Kivastihan se tietenkin sielläkin kukkisi.

Eilen tapasin naisen ja villakoiran. Olin heidät nähnyt jo kerran aikaisemminkin ja mieleni teki silloinkin pysäyttää auto ja jutella hetki. Eilen näin heidät taas. Olin menossa hautausmaalle, enkä ollut sitä sen kummemmin suunnitellut, mutta juolahti vain mieleeni kaupasta tullessa. Siinä he kävelivät ihan sopivassa paikassa, että saatoin auton pysäyttää. Enkä usko mihinkään sattumaan. Niin mukavanlainen tuo tapaaminen oli. Ei yksistään siksi, että hänkin omisti villakoiran, josta tietenkin sain oivan syyn puhumisen aloittamiseen, vaan siksi, että hänkin on uskovainen. Olen jo pitkään tuntenut itseni yksinäiseksi, siis ystävätasolla. Olen rukoillut, että jostain ilmaantuisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi puhella kaikenlaisia asioita, siis naisten ajatuksilla. Nyt koin ja koimme sen kummatkin ihan selvästi, hänkin kaipasi ystävyyttä. Siinä tienlaidassa me sitten juttelimme yli tunnin. Ihan kuin vanhat kaverukset ja sovimme jopa uudesta tapaamisestakin. Minulla on jotenkin taas sellainen pölmistynyt olo. Taivaan Isä on kyllä mahtava johdattaja asioiden ja ihmisten suhteen. Eikä se johdatus suinkaan ole mikään jyrisevä ääni, että nyt tuonne heti. Ei, se voi olla juuri tuollainen ykskaks mieleen juolahtaminen ja sitä sitten jo toteuttaa ennenkuin edes kerkeää ajatella sen kummemmin.

Niin ja jos minä olisin kerinnyt ajattelemaan, niin en olisi kääntynyt hautausmaalle päin, koska se oli paluuta puolesta välistä kotimatkaa. Enkä ole pitänyt tapanani huudella autosta kenellekään kulkijalle yhtikäs mitään. Siis Kaikki vain tapahtui ja kiva kun tapahtui, olen siitä hyvin kiitollinen Jumalalle.

Tietenkin minulla on se ilo, että myös mieheni on uskovainen ja siten meillä on paljon yhteistä, että siksi en ystävää kaipaa ja mieheni kanssa voi kyllä jutella vaikka mistä. Mutta kyllähän te naiset sen tiedätte, että kun on jäänyt pois työstä, missä on ollut ihmisten ympäröimänä ja saanut jutella vaikka mistä, niin sitä pulinatarvetta on sitten aika paljon näin kotona olevalla

Sitten ihan muuhun...Minusta on tullut kamalan huonomuistinen ihminen. Nytkin nolottaa niin, että en oikein tiedä mihinkä maton alle sitä piiloutuisi. Tuolla kommenteissa on Lumikiteen kirjoitus, ööh...  ja minä en millään muista hänen bloginsa nimeä. Se oli minulla korjussa, vaan onpa nyt syystä, jota en keksi, kadonnut. Enkä löydä, en vaikka kuinka hakisin. Salasanan kyllä muistan, niin se on salasanan takana. Vaan mihinkäs minä tuota salasanaa nyt sitten tuppaisin. Voi hyvät hyssykät sentään... Epäilen vahvasti, että tämä tämmöinen on noiden kipulääkkeiden sivuvaikutuksia. Sillä kun olen välillä jotain puhumassakin, unohdan yht'äkkiä, mitä olinkaan sanomassa. Joskus se käy kyllä kirjoittaessakin, mutta ei läheskään niin usein. Kai tähän naputteluun keskittyy sen verran enemmän, että muistaa lauseen lopunkin.

Jos tämä muistamattomuus vain lisääntyy, niin pitää mennä puhumaan lääkärille siitä. Niin kauan kun vielä muistaa mitä piti muistaa.

Minun pitäisi siivota vaatekaappiani. Siellä on kummallisia vaatteita, ihan kuin jonkun toisen. Aika kivan värisiä tosin ja malleiltaankin sellaisia, joita itsekin tykkäisin käyttää. Ovat vain selvästi jonkun hieman pienemmän ihmisen.  Kamalaa tämä tämmöinen kasvaminen. Kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen, että niin käy, kiloja vain kertyy. Ymmärtäisin sen, jos olisin joku makustelija, mutta kun syön tavallista kevyttä ruokaa ja sitäkin vähän. Kai se tosiasia on niin, että tarvitsisi harrastaa tuota liikuntaa hieman enemmän, muutakin kuin puikkojen heiluttelua. Jotenkin nyt vain oli talven aikana niin helppo istua nojatuolissa ja neuloa. Ulkoilu jäi todella vähäiseksi. Milloin oli liukasta ja milloin särkyjä oli liiaksi ja jalat kipeät. Ovat ne vieläkin, mutta ei tuolla kai nyt sentään liukasta ole. Pitäisi vain ottaa siinäkin itseään niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Siitä olisi ainakin osa terveydenhuollon ammattilaisia ihan hyvillään. Toinen puoli taas sanoo, että kivun sallimissa rajoissa. Entäs jos ne rajat ovat 100m suuntaansa? Otetaanko niin paljon kipulääkettä, että ei rajat laita hanttiin vai laitetaanko perittyä eteläpohjalaasta sisua mukahan ja mennään vain, eikä kivusta välitetä mitään? Kuka sen kertoisi, mikä on viisasta, rasittaa niveliä ylipainolla vai kivuliaalla liikkumisella?

Sitten vielä kesäksi lopetetaan kaikki vesijumpatkin, joissa voisi käydä.

Syömisestä en osaa oikein enää vähentää mitään tai sitten se menee vitamiinipilleriksi ja vedeksi. Eikä sekään ole hyvä, kun kipulääkkeetkin tarvitsevat jotain kaveria sinne mahaan. Edes sen salaatinlehdellä päällystetyn leivän palan.

Mihinkään hokkuspokkus diettiin en usko, enkä pillereihin. Juuri luin, että joku rasvansiepparilääke on vedetty pois markkinoilta. Oli aiheuttanut sen verran maksaan kohdistuvia ongelmia. Käsittääkseni oli ihan reseptilääke. Onhan niitä silti vedetty pois markkinoilta kipulääkkeitäkin samasta syystä. Miksi ihmeessää niitä ei testata tarpeeksi suurella joukolla ihmisiä ja tarpeeksi pitkän aikaa. Itse olin ihan hukassa kun käyttämäni kipulääke vedettiin pois. Kesti kauan, että löytyi edes melkein yhtä hyvä.

Mutta mitäs näistä. Ollaan kiitollisia, että ollaan tänäänkin herätty ja armo on tänäänkin uusi, ihan joka päivä ja ihan joka hetki. Jeesuksen veri on vuotanut puolestamme ja Isä Jumala on armollinen meitä kohtaan kun me peseydymme Jeesuksen veressä. Siihen me saamme kätkeytyä ihan kokonaan, se riittää meille pullukoille, eikä se jätä ketään tahraiseksi tai ulkopuoliseksi. Se on kaikille avoin, ketään ei sieltä hätyytetä pois.

Mielessäni on taas ollut Psalmi 91.

Joka Korkeimman suojassa istuu

ja kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani,

hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

-ja Jumala vastaa-

"Koska hän riipuu minussa kiinni,

niin minä hänet pelastan;

minä suojelen hänet, koska hän tuntee

minun nimeni.

Hän huutaa minua avuksensa,

ja minä vastaan hänelle,

minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä

on ahdistus,

minä vapahdan hänet ja saatan hänet

kunniaan.

Minä ravitsen hänet pitkällä iällä

ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen".

Koko Psalmi on aivan ihana, mutta kirjoitin nyt tuohon vain sen alun ja lopun, voit itse hakea Raamatun ja lukea sen kokonaan.

Olkoon siunaus mukananne kaikkialla :)