Täällä olen vähän siivoillut ja järjestellyt ja varmaan vielä hiukan järjestelen lisääkin noita sivupalkkeja.
Teinpä uuden pohjankin vanhaa hyväksi käyttäen. Vaihtelin vain noita värejä ja kaivelin tuolta valokuvieni kätköistä tuollaisen vaaleanpunaisen amarylliksen kuvan. Oli ihan omaa kasvatusta pari joulua sitten.
Tänä vuonna en ole laittanutkaan mitään kasvamaan. Luulen kuitenkin, että kukkia silti riittää kunhan joulu saapuu. Niin on aina ennenkin käynyt.

Meillä on tänäänkin satanut lunta, ajatelkaa ny! Meinaakos tämä sitä sitten, että täälläkin olis ees miesmuistiin yks valkone joulu, mää vaan kysy? Kultsi on iahn ymmällään ja kyllä minäkin.
Ei silti parane nuolla ennekuin tipahtaa, sanotaan ja tässä asiassa se kyllä on ainakin muistettava. Yksi vesisade ja siinä se sitten olikin:( Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tule, vaan kelit pysyvät pikkupakkasen puolella.

Käsitöitä olen täällä vähän tehnyt ja yhden sellaisen piponkin, meinaan itselleni, josta voisi kuvan laittaa, meinaan jos sen olisi kuvannut. Taidan lisäillä sitä myöhemmin. Enkä nyt sitten enmpää siitä hehkuta, tuli sellainen, että olen tyytyväinen.

Nyt on kyllä pakko lopettaa tämä koneen vieressä istuskelu, selkä on muuten pian ihan jumissa. Huomaamattaan sitä tuollaisen pohjan väsäämisen kanssa kuluttaa aikaa. Varsinkin kun kuvankäsittelyohjelmalla tunaroi ensin vaikka kuinka kauan. Nytkään en yhtään pysty sanomaan, miten sain nuo tasot kohdalleen. Aluksi nimittäin meinasi kukkakuva jäädä pohjaksi ja kaikkea muut semmoista hämminkiä.
Kai sitä silti muistaisi paremmin kun tekisi useampia ja pienemmällä väliajoilla.
Kunnioitukseni kasvaa kyllä näitä blogipohjien askartelijoita kohtaan, jotka joutuvat nuo kaikki kooditkin aina väsäämään. On se aikamoinen työ ja sitten vielä raskivat niistä toisille jakaa.
Onnekseni minulla on poika, joka osaa tuota ohjelmointia ja on tuon pohjan minulle koodannut ja nyt sitten vain itse sitä muuntelen ja siinäkin väsyn. Huoh.

Moikka nyt ja siunausta teille ystäväiseni :)

Kerrankin meillekin on satanut lunta samaan aikaan kuin muillekin :) Illalla jo katselin ikkunasta, että sitä tulee oikein mukavan laisesti ja voi jopa pysyäkkin kun on muutama aste pakkasta. Tällä hetkellä -1.
Siis talvi :) Ja minulla mieli kuin pikkukakaralla. Tekisi mieleni hakea kelkka ja sukset, vaan enpäs kerkeä ja tuskinpa noilla tuolla ulkona oikeasti vielä mitään tekisikään. Maa meillä tuskin on niin jäässä, että kelkka siinä mitenkään luistaisi ja taitaisi suksenpohjatkin kiviin raapia. Nimittäin toissapäivänä kuusama vielä kukki ja nyt on nuput sitten lumen kanssa samoilla oksilla sovinnossa, katsokaas vaikka


Lunta kyllä tuli aika reilusti, sen voi nähdä näistä kuvista



ja tästä oikein kerrostuman



Aamulla nappasin takapihan rappusilta kuvaa vielä kun kukaan ei ollut astunut askeltakaan



Etupihan puolelta olisin voinut tietenkin myös kuvata työhön lähteneen jälkiä, mutta minusta koskematon lumi on omalla tavallaan viehättävää. Kouluunkin kuljin usein sellaista suojaisaa metsäpolkua, mihin ei yleensä sitä lunta päässyt satamaan paljoa ja nautin jos sain olla se ihan eka jalanjälkien tekijä.
Oi voi, silloin sitä lunta tuli näilläkin leveysasteilla niin paljon, että maantie olisikin ollut aamuisin paljon hankalampi kulkea kinosten tähden. Se meni niin aukeaa paikkaa, että kinokset saattoivat olla tosi suuria, ainakin pienen koululaisen mielestä.
Vielä omienkin lasten ollessa pieniä täälläpäin oli lunta oikein reippaastikkin. Nyt he muistelevat, että ikkunalautoihin asti oli etupihallakin lunta. Sekä sitä kamalan isoa lumiukkoa, jonka isänsä heille aina teki pihalle, sellaisen parimetrisen.
Nyt on usein niin, että lumi katoaa jo ennen joulua tullakseen joskus helmikuun alussa vähäksi aikaa. Kummallisesti on vain tämä ilmasto muuttunut, vai onko muistoista kadonnut ne lumettomat talvet?
Niin tai näin, nyt saa mies kunnon liikuntaa jahka töistä tulee. Minä en mene tämän selkäni kanssa mihinkään lumitöihin, varsinkaan kun illaksi pitäisi saada pihaan mahtumaan muutama autokin. Kääk ja siitä puheenollen minun pitäisi tehdä aivan jotain muuta, kuin istua tässä kirjoittamassa.
Joten eikun menoksi ja
kaikille oikein siunattua viikkoa työhönne ja tehtäviinne :)

Kylläpäs Vuodatus onkin nyt ollut reilulla päällä ja julkaissut viimeisimmän kirjoituksen kahteen kertaan :)
Otan toisen pois, riittää ihan hyvin tuo yksikin.
Ja kiitokset Selmalle mukavasta kommentista, ajatellaan valoisasti, jospa päiväkin siitä sitten valostuu. Ollaanhan sitä kuitenkin jo kohta valoon päin matkalla ja sitä ennen laitetaan tuikkuja ja kynttilöitä valaisemaan tietämme :)

Olen ollut anteeksiantamattoman huono blokkaaja viime aikoina. En oikein tiedä mistä se johtuu. Ei luulisi olevan niin kamalan kiirekään mihinkään etteikö sitä muutamaa riviä voisi tänne pistää. Ehkä se on jonkinlaista laiskuutta vaan, ainakin väsymistä. Väsynyt olen ollut koko tämän syksyn, nukun ihan hirvittäviä määriä. Luulen kohta muuttuvani karhuksi talviunille. Vaikka ei nekään täällä meidän leveysasteilla mitään kunnon talviunta pääse vetelemään kun lumesta ei ole tietoakaan. Varmaan vain ne yksilöt, jotka ovat siinä onnellisessa asemassa, että ovat löytäneet itselleen jonkin suojaisan luolan. Minä en tiedä mitä nämä karhuparat tekevät, jotka eivät sitä luolaa ole löytäneet. Ehkäpä niihin pätee tämä sanonta, että on kuin talviuniltaan persuksille potkittu karhu. Sympiteseeraan erityisesti nyt näitä reppanoita, olo kun itsellä on samankaltainen ;)

Iha asiaankin, Kiitos kommenteistanne, tuonne valaisinosastoonkin niitä oli vielä tullut sen jälkeen kun viimeksi tänne kurkkasin. Mukavaa kun saa kommentteja ja kunniamaininta pystiäänkin ovat sentään jotkut viitsineet hakea.

En ehkä kuitenkaan ole ollut puikkojen heiluttelussa ihan yhtä laiska kuin tänne päivittämisessä, mutta korjataan vähän sitä tilannetta näillä otoksilla.
Ekaksi miehelleni sukkapari, joka on todellakin jalan mittojen mukaan tehty. Lankana on "Lillin" jokin puuvillasekoite. Ensin neuloin normaalilla sädekavennuksella, kuten vilaasukat. Höh, varpaisiin jäi pikkuvarpaan ja sen seuraavan kaverin kohdalle ihan kamalasti tyhjää. Pakko oli purkaa ja tehdä kavennukset jalan mallia noudattaen. Minä en voi ymmärtää miten ihmisellä jolla on jalan numero 45, voi varpaat loppua tuolta pienemmästä päästä jo varmaan 42 numeron kohdalla. Ihan on omituinen jalka. Villasukissa vain tämä ongelma ei ole tullut koskaan näin selkeästi esille, koska villaneule joustaa ja mukautuu paljon paremmin kuin tuo puuvillasekoite. Tässä kuva

aika lystikkäälle näyttää nuo pitkät kapeat kärjet :)

Sitten saapuikin laatutarkastaja paikalle

tämä karvainen pää on kaikessa yhtenä mitä minä sitten teenkään. Olisi pitänyt kuvata myös ne hetket, jolloin tämä laatutarkastaja tarkisti kerän kuntoa. Ei, ei hän sieltä löytänyt solmuja, vaikka hajoittikin koko kerän ihan sekasotkuksi. Siitäpä olisi sitten äiteen hyvä jatkaa neulomista, tarkastetusta kerästä.
Tästä teille ehkä selviää jokin syy, miksi neuleenikin vievät aikaa ehkäpä tuon keskinormin tai jopa hitausnormin ylitsekin ;)

Olen minä ahertanut muutakin. Tässä on nyt sitten varoituksen sana niille lukijoille, jotka ovat himpun verran alle metrisiä ja heidän vanhemmilleen, jos nimittäin eivät ehdointahdoin halua sitten kurkistaa keskeneräisiä jouluylläreitä.
Tässä kuvaa

suuri epämääräinen läjä neljälle, mikään ei vielä ihan valmis, tuo saumojen ompelu ei aina ole niin kivaa kuin puikkojen heiluttelu, mutta kyllähän nämäkin saumansa ja muut viimeistelyt saavat.

Siinä välissä kun laitoin salaman päälle kuvatakseni uudelleen värien vuoksi, olikin siihen sitten taas ilmestynyt tämä karvapää..seuraavassa hetkessä siinä siitten katosi tuo sininen kerä, kai laatutarkistukseen. Ei onneksi kerinnyt pitkälle, kun olin kerrankin ketterä ja sain kerän ennen hajoamista käsiini. Nämä langat tässä ovat kaikki Villamokasta sitä Mokkasukkaa, keksin vain, että voi siitä varmasti muutakin neuloa kuin sukkia. Seos villan ja muiden kuitujen suhteen on sama kuin Novitan Nallessa ja paksuuskin ja siitä olen kyllä neulonut muutakin...järkeilyä siis ja eikun puikot heilumaan oman mallin mukaan. Näistä sitten myöhemmin enemmän. Oli vain pakko näyttää tätä kirjavaista kasaa, josta olen nyt neuloen nauttinut syksyn pimeinä sateisina päivinä.

Olen katsellut tuota blogini sivulistaa ja seurannassa olevien linkkejä. Sitä pitäisi siivota. Moni linkki ei enää johda mihinkään ja toisiin sentään löytyy jatko-osoitteet. Niin moni on muuttanut kimpsunsa jakampsunsa muualle. Olen itsekin välillä ollut tuskastunut tämän Vuodatuksen temmppuihin ja koemielessä käynyt kirjoittelemassa muuallekin, tosin ne ovat salattuina, mutta olenkohan minä jotenkin tottunut tämän Vuodatuksen helppouteen ja laiska oppimaan uutta, mutta ei nuo ole oikein sytyttäneet. Sitäpaitsi niiden ulkoasun muutteluunkin tarvitaan uudet opit. Sitäpaitsi monen blogin ulkoasu näyttää aneemiselta, kun on tottunut näihin Vuodatuksen reheviin ja värikkäisiin pohjiin. Niitä ainakin nyt jäisin kaipailemaan, joten ainakin nyt jatkan vielä täällä.
Siivoilen tuota sivun reunaa kunhan kerkiän ja kaipa tuo kuvakin saisi tuossa jo olla syksyisempi, kuin mitä tuo alkukesän särkyneet sydämet :)

Voikaa ystäväni hyvin, siunausta teidän arkeenne ja kaikkiin töihinne :)